Elämänhallinta – mikä kummallinen käsite! Tiedämme, että elämä on täynnä yllätyksiä, joihin emme varsinaisesti voi varautua, saati yrittää jotenkin hallita sitä, mitä meille tapahtuu. Emme voi koskaan varmuudella tietää, mitä huominen, tai edes seuraava hetki tuo tullessaan.
Ihmiseläiminä meillä on kuitenkin perustavanlaatuinen tarve turvan tunteeseen, ja osaltaan tähän liittyy kokemus oman elämän hallittavuudesta. Hallinnan tunnetta pidetään jopa yhtenä onnellisuuden edellytyksenä. Olemmekin pitkälti onnistuneet luomaan käytäntöjä, joilla ruokimme omaa hallinnan tunnettamme elämän eri osa-alueilla. Kun pystymme minimoimaan odottamattomat tapahtumat, koemme olevamme turvallisilla vesillä. Näin ollen olemme ottaneet käyttöömme arkirutiinit, to-do-listat, aikataulut ja kalenterit, jotta arki pysyisi edes jotakuinkin käsissämme. Tuotamme ja ahmimme tietoa, koska uskomme, että älyllistämällä pysymme ilmiöiden ja tapahtumien niskan päällä.
Mitä tapahtuu, kun joku näistä hallinnan keinoista pettää?
Kun sähköposti ratkeaa loman aikana liitoksistaan. Kun kalenteri täyttyy palavereista niin, ettei väliin jää edes vessataukoa. Kun autosta puhkeaa rengas kesken matkan tärkeään tapaamiseen. Kun viemäri menee tukkoon juuri ennen lomalle lähtöä. Kun kaupasta on juuri tarvitsemamme raaka-aine loppu. Tai kun seuraava tutkimus kumoaa edellisen tulokset, tai uutinen paljastuu valheeksi. Kuinka reagoit?
Harmittaako?
Ahdistaako?
Kiukuttaako niin, että SoMe-yleisö saa tuta tunteesi?
Entä mitä tapahtuu niiden vielä suuremmalta tuntuvien vastoinkäymisten kohdalla? Kun terveystarkastuksesta tulee huonoja uutisia. Kun menetät jotakin merkittävää. On helppo vähätellä toisen – tai omaa – harmia, mutta taustalla on lopulta kyse kaikille yhteisestä asiasta: evolutiivisen turvallisuuden tarpeen tyydyttämisestä, eli “haluan, että asiat menevät ennakoidulla tavalla”.
Valinnan mahdollisuus
Kykymme sietää arjen tasapainoiluamme järkyttäviä pieniä ja isoja asioita on hyvin yksilöllinen. Pitkittynyt tai traumaperäinen stressi voi entisestään pienentää ns. “sietoikkunaamme”. Tällöin pienikin hallitsemattomalta tuntuva tapahtuma heilauttaa meidät tolaltamme alta aikayksikön, suuremmista puhumattakaan.
On kuitenkin yksi asia, jonka voimme todella koettaa ottaa hallintaamme: oma reagointimme ja suhtautumisemme eteemme tuleviin tilanteisiin. Kehotietoisuusharjoitusten ja itsesäätelyn avulla voimme opetella uusia automaatiomalleja arjen keskelle. Tämä koskee fyysisten toimintamallien lisäksi myös ajattelu- ja reagointimalleja. Kun harjoitamme kehollista itsetuntemusta, tulemme samalla väistämättä tietoiseksi myös tunteistamme, sekä siitä kuinka mielemme reagoi ja toimii erilaisissa tilanteissa. Tällä on valtava merkitys mm. vuorovaikutussuhteisiimme, niin työelämässä kuin muussa arjessamme. Kun tunnistamme sen pienen hetken ärsykkeen ja reaktiomme välillä, voimme laskeutua tuohon hetkeen ja tunnustella, millainen reagointitapa parhaiten palvelisi omaa ja muiden osapuolten hyvinvointia tässä tilanteessa.
Turvassa epävarmuudessa
Vanhan sanonnan mukaan “varmaa on vain se, ettei mikään ole varmaa”. Elämän hallitsemattomuuden hyväksyminen on joskus todella vaikeaa, ja tiettävästi välillämme on suuria eroja siinä, kuinka hyvin siedämme epävarmuutta. Jos uskoo johonkin itseään suurempaan, voi olla helpompaa heittäytyä niin sanotusti herran haltuun. Yhtä lailla on mahdollista löytää turvan ja kannattelun tunne omasta kehosta – siitä hetkestä, jossa voi huomata maan tuen allaan ja maailmankaikkeuden hengityksen virtauksen sisään ja ulos. Omat kädet rintakehän ja vatsan päällä todistavat elossaolon rytmikästä liikettä kehossamme.
Psykofyysisten harjoitteiden avulla tulemme yhä tietoisemmiksi kehon ja mielen jakamattomasta kokonaisuudesta. Harmitus ja huoli liittyvät yleensä menneisyyteen tai tulevaisuuteen – jos käsillä olevassa hetkessä on jotakin korjattavaa, toimimme tilanteen mukaisesti, ja asia on jo hoidossa. Kun hätä ei ole käsillä, saamme itsemme huolesta tai harmista kipeäksi matkatessamme mielessämme johonkin toiseen ajankohtaan. Mutta jos kehollisesti löydämme turvan tilan käsillä olevasta hetkestä, myös mieli rauhoittuu. Tästä tilasta käsin voimme saada perspektiiviä ajattelun kehää käyvän mielemme aikaansaamaan huoleen ja ahdistukseen. Voimme lähestyä jatkuvasti muuttuvia tunnetilojamme hyväksyvällä lempeydellä. Juuri tässä hetkessä ei ole mitään hätää.
***
Psykofyysisiä harjoituksia voit kokeilla ryhmässä tai yksityisvastaanotolla Visit Peace:n seesteisessä salissa Lapinlahden Lähteellä, tai etäyhteyksien kautta.