Psykofyysistä harjoittelua voi olla mikä tahansa toiminta, jossa annetaan itselle tietoinen mahdollisuus kehomielikokonaisuuden kokemukselliseen oivaltamiseen.
Sanoittamisen paradoksi
Olen pitkään miettinyt, miten sanoittaisin tarpeeksi selkeästi omaa ohjaustapaani ja sitä harjoitusten ja menetelmien kokonaisuutta, jota työssäni (ja omassa harjoituksessani) käytän. Tämä on haastavaa, sillä liikumme aihealueella, jota sanat eivät oikein voi tavoittaa. Sellaiset ilmaisut kuin sensomotoriikka, somatiikka, kokemuksellinen anatomia ja kehollistaminen (embodiment) ovat perussanastoa kehollisuuden parissa työskentelevien ammattilaisten parissa, mutta eivät välttämättä avaudu helposti ihmiselle, jolle kehollisuus tai kehotietoisuuskaan eivät ole arkisia käsitteitä. “Kehomieli” on sekin melko harvoin arkipuheeseen päätyvä termi, vaikka suomen kielessä ei ole parempaakaan vastinetta käsitteelle soma, joka “somatiikka” -termin isän Thomas Hannan mukaan kuvaa nimenomaan sisältä käsin koettua kehoa, ja siksi pitää sisällään myös mielen tason eli tajunnan tai tietoisuuden itsestä. Entä miten tuoda mukaan vielä elämänvoiman käsite, johon esim. intialaisen ayurvedan ja kiinalaisen lääketieteen opit nojaavat?
Kipuillessani edelleen näiden sanallisten rajoitteiden kanssa, olen tyytynyt fysioterapian kontekstissa käyttämään termiä psykofyysinen harjoittelu. Täsmällisempi adjektiivi olisi varmaankin psykofyysissosiaalishenkinen, mutta siinäpä vasta sanahirviö. Pyskofyysinen lähestymistapa tarkoittaa minulle kuitenkin tämän jakamattoman ihmisenä olemisen ja kokemisen tutkiskelua ja laajentamista. Psykofyysinen harjoittelu tarkoittaa kaikkea sellaista tietoista toimintaa, jolla haastamme kehomieleemme juurtuneita tapoja ja malleja paremman toimintakyvyn ja/tai elämänlaadun tavoittamiseksi.
Tuotteistamisen paradoksi
Psykofyysisessä harjoittelussa voidaan soveltaa periaatteita ja harjoitteita monenlaisista menetelmistä, joiden keskiössä on tietoisen läsnäolon tuominen omaan kokemukseen. Tällaisia menetelmiä ovat itselleni rakkaimman lähtökohdan – joogan – lisäksi esimerkiksi taiji, qigong, Feldenkrais, Alexander-tekniikka, Body-Mind Centering, Bartenieff Fundamentals, autenttinen liike ja Continuum Movement. Näissä menetelmissä on monia yhteneväisyyksiä, mutta jokaista niistä rajoittaa myös yritys paketoida ja nimetä jotakin sellaista, joka on meissä sisäsyntyistä, yleisinhimillistä (tai -eläimellistä). Tämän vuoksi kartan sitoutumista minkään yksittäisen menetelmän runkoon ja pyrin pikemminkin tarjoilemaan tilaisuuksia hengityksen, kehon ja mielen mahdollisuuksien oivaltamiseen, ilman nimilappuja. Fysioterapeutti ja joogaopettaja Malla Rautaparta käyttää tästä kehollisesta ihmettelystä ihanaa ja kuvaavaa termiä sisätilan aistiminen. Myös minulle jooga merkitsee juuri tätä – kehon kokemista sisältä päin. Ja vielä laajemmin: elämän tietoista kokemista ihon pinnan alla ja sen ulkopuolella. Kuitenkin syystä, että joogaan assosioituu tänä päivänä niin monenlaisia erilaisia ja rajoittuneitakin käsityksiä, en juuri käytä ohjauksessani enää tätäkään nimilappua.
Psykofyysiseen harjoitteluun liitän usein erilaisia kognitiivisia tai “pohdintatehtäviä” voimavaravalmennuksen kentältä. Omien kokemusten ja tavoitteiden jäsentäminen kirjoittaen tai piirtäen voi auttaa ymmärtämään itseään ja pääsemään eteenpäin omassa prosessissa. Psykofyysisiä menetelmiä käytetään sekä fysioterapian ja psykoterapian puolella, ja ne voivat olla osittain samankaltaisia. On hyvä kuitenkin muistaa, että fysioterapia ei ole psykoterapiaa, eikä päin vastoin, vaan molemmat terapian alat tukevat toisiaan ja tarjoavat hieman erilaisen tulokulman yksilön kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin.
Kokemisen vapaus
Psykofyysinen harjoittelu on siitä ihanaa, että sen skaala ja repertuaari ovat lähes äärettömät. Näiden harjoitusten kautta vahvistamme kehollista läsnäoloa itsessämme, helpotamme oloamme, vahvistamme kykyämme reagoida ja toimia tarkoituksenmukaisesti, ja parannamme näin kokonaisvaltaisesti elämänlaatuamme.
Harjoituksia voi tehdä arjen lomassa tai varata niille erikseen pyhitettyä aikaa. Mistä tahansa arkisesta hetkestä voi tehdä itselleen harjoituksen, jossa on tilaa ihmetellä siihen liittyviä kehollisia tuntemuksia, tunteita, ajatuksia ja toimintaa. Tiedostaminen avaa oven mahdollisuuksille muuttaa jotakin, mikä ei tunnu siinä hetkessä palvelevan omaa hyvinvointia.
Vapautuminen automatisoituneiden liike-, reaktio- ja ajatusmallien uomista vaatii kuitenkin aikaa ja toistoa. Jos “harjoittelemme” kyyryssä istumista 10 tuntia päivässä 20 vuoden ajan, tarvitsemme vaihtoehtoisten mallien hermottamiseen pidempää säännöllistä opettelua. Jos olemme lapsuudesta saakka oppineet reagoimaan tilanteisiin voimakkaalla huolestumisella, emme muuta tätä kuluttavaa tapaa yhdessä hujauksessa.
Täältä voit lukea lisää siitä, mitä tunneillani ja vastaantoillani tehdään käytännössä
Seuraavat ryhmämuotoiset harjoittelutilaisuudet löytyvät sivulta Ryhmät ja tapahtumat.
Kuva: Matt Briney, Unsplash