“Ei tyyni meri taitavaa merimiestä tee”, muistutti minua taannoin eräs kehoterapeutti, jolla kävin saamassa helpotusta leikkauksiin liittyviin murheisiini. Tämä ajatus on kannatellut monissa elämän myrskyissä. Se on muistutus siitä, kuinka ainutlaatuisen upeita omat subjektiiviset kokemuksemme elämästä ovat, olivatpa ne mielestämme positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja.
Ajatus, että jokainen meistä on täysin ainutlaatuinen olento ja kokija on samaan aikaan jännittävä, inspiroiva ja lohdullinen. Että kukaan muu ei voi kokea elämää juuri siten kuin minä, oman ainutlaatuisen kehoni kautta. Leikittelen myös ajatuksella, että me kaikki otukset olemme kuin maailmankaikkeuden uniikkeja pikku antureita, joiden tehtävänä on kerätä kokemuksia elämisestä siinä muodossa, kuin se meissä toteutuu. Näin on voinut mm. tietoinen hyväksyvä läsnäolo minussa toteutua.
Olen saanut elämänlahjaksi erittäin herkän ja helposti virittyvän hermoston, sekä erään harvinaisen neuroendokriinisen sairauden, joka vaikuttaa olooni ja elämääni monella tapaa. Hormonaaliset heittelyt ja tietoisuus omasta tilanteesta saavat mielialan usein ajamaan vuoristorataa. Olen saanut pohtia paljon terveyden ja sairauden merkityksiä elämänkokemuksessa. Olen päässyt tunnustelemaan erilaisten tutkimusten, leikkausoperaatioiden ja lääkärikohtaamisten aikaansaamia tuntemuksia ja muutoksia koko kehomielessäni. Olen saanut kokemuksen siitä, millainen on “terveiden maailman” ja “sairaiden maailman” erilaisuus, ja millaista on liikkua näiden kahden todellisuuden välillä. Olen hyvin konkreettisesti ymmärtänyt, kuinka kehon ja mielen tilaa tai kehon / mielen terveyttä ei todellakaan voi erottaa toisistaan.
Ensimmäisen kerran nuorena naisena sairaalahoitoon jouduttuani minun oli vaikea ymmärtää, miksi kukaan ei ollut kovinkaan kiinnostunut taustastani, sairastumiseni mahdollisista syistä, saati koko hoitoprosessin aiheuttamasta henkisestä hämmennyksestä. Sairastumisen taustalla on monesti pitkittynyt tai liian voimakas stressi, ja niin oli itsellänikin. Suhde kehooni ja sitä kautta koko elämään oli tässä tilanteessa muuttunut täysin. Sisuskaluni tulivat oivasti korjatuksi, kiitos erinomaisen erikoissairaanhoitomme, mutta henkisesti koin olevani heitteillä. Fyysisen toipumisen jälkeen heittäydyin täysillä töihin. Niin intensiivisesti, että jossain vaiheessa hektinen työarki ja tinkimätön työmoraalini johtivat uupumiseen. Kehon ja mielen jakamaton kokonaisuus konkretisoitui tajuntaani. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, kuinka koko kehomielen hyvinvointi on otettava omiin käsiin ja huolehdittava siitä säännöllisesti. On elvytettävä, ravittava ja huollettava koko kokonaisuutta, ja oikeasti perehdyttävä omaan itseen, omiin tarpeisiin ja niihin keinoihin, joilla tämä hyvinvointi voi toteutua.
Löysin pian tieni joogan äärelle. Isäni kirjahyllystä muinoin kaappaamani Urheilu ja jooga vuodelta 1949 aukesi minulle nyt aivan uudessa valossa. Ahmin alan kirjallisuutta, ja ajan myötä törmäsin henkilöihin ja tilanteisiin, jotka veivät minua eteenpäin tällä tiellä. Elinvoiman käsite alkoi valjeta, ja opin keinoja sen hallintaan. 2000-luvun alussa aloin käydä G. Gautaman vuosittaisissa pranayama-retriiteissä, joista sain hengitysharjoitusrutiinin ohella tärkeitä oivalluksia. Opettelin matkan varrella joogan fyysisiä harjoituksia erilaisten opettajien johdolla, kunnes viimein ymmärsin, että se kaikkein tärkein opas löytyy sisältä päin, kun antaa sille mahdollisuuden. Tilan luominen oman sisäisen ääneni kuuntelulle tuli olennaiseksi osaksi elämääni.
Vuonna 2015 päätin jättäytyä kokonaan tietotyön maailmasta, ja syventyä systemaattisemmin nyt tärkeimpään kiinnostuksen kohteeseeni, ihmisen psykofyysissosiaaliseen olemukseen. Halusin ymmärtää, kuinka tutkittu tieto ja kokemuksellinen informaatio kohtaavat käytännössä. Joogan, somaattisen liikkeen, anatomian ja fysiologian opinnot niin teoreettisesti kuin kokemuksellisesti veivät mennessään. Uudet tietotaidot nivoutuivat yhteen aiempien valmennusmenetelmieni sekä työ- ja elämänkokemukseni kanssa, ja löysin osaamiselleni paikan psykofyysisen fysioterapian ja voimavaravalmennuksen kentältä.
Oma työmaani on jossakin länsimaisen anatomis-fysiologisen ymmärryksen, itämaisen ihmiskäsityksen, psykologian ja filosofian risteyskohdassa. Ihmisen ymmärtäminen psykofyysishenkisenä kokonaisuutena on minulle kaiken terapeuttisen työskentelyn lähtökohta. Jooga on näyttäytynyt minulle aina ensisijaisesti itsetuntemuksen kasvattajana ja itsehoidon menetelmänä, ja tällaisena myös säilynyt jo yli 20 vuotta elämässäni. Jos ohjaankin vielä joogaa, se ei tarkoita tiettyä yksittäiseen koulukuntaan sidottua harjoitusta, sillä toimintatapaani kietoutuu monenlaisia menetelmiä, joiden avulla paitsi pidämme huolta kehomme toiminnasta, myös kehitämme itsesäätelyn taitoja ajatusten, tunteiden ja reagointitapojen tiedostamisen kautta. Näin elämästä aivan vaivihkaa tuleekin joogaa: erilaisten yhteyksien ymmärtämistä itsessään, sekä sisäisen ja ulkoisen, yksilön ja yhteisön, materian ja aineettoman välillä.
Intensiivinen opiskeluputki työn ohella osoitti jälleen, kuinka haastavaa stressinhallinta voi olla myös ihmiselle, joka on tutkinut aihetta ja kehittänyt omaa kehotietoisuuttaan jo parikymmentä vuotta. Joudun siis jatkuvasti myös itse harjoittamaan niitä säätelykeinoja, joita ohjaan asiakkailleni. Yksi ja sama harjoitus voikin avautua kerta toisensa jälkeen aivan uudenlaisena kehollisena ja mielen kokemuksena. Olemme siis samalla matkalla, tutkien, kokeillen ja oivaltaen elämää kukin omalla yksilöllisellä tavallamme.
Tämän kokemuksellisen ihmettelyn päämajaksi perustin 2019 Visit Peace -nimisen elpymisen ja mielenrauhan keskuksen Lapinlahden Lähteelle, joka on aivan erityislaatuinen hyvinvoinnin keidas Helsingin keskustan tuntumassa. Halusin luoda puitteet erityisesti stressiperäisten oireiden kanssa kamppaileville ihmisille löytää paluu oman kehollisen tasapainon ja mielenrauhan äärelle. Tähän rauhallinen tilamme on aivan omiaan, vehreän puiston ja linnunlaulun keskellä, meren äärellä. Löysin ilokseni mukaani muitakin toimijoita, joilla on samanlainen ihmiskäsitys ja lähestymistapa omassa työssään. Nyt toimimme kollektiivina, jossa osaamisemme tukee ja täydentää toinen toistaan.
Oman nykyisen tietotaitoni pohjalla ovat mm.
– Fysioterapeutin AMK-tutkinto (Metropolia)
– Psykofyysisen fysioterapian täydennysopinnot (TAMK)
– Psykofyysisen hengitysterapian opinnot (Turun kesäyliopisto & Suomen psykofyysisen psykoterapian yhdistys)
– Sidekudoskäsittely: Kajava-terapia- ja MyFascia-koulutukset (MyFascia)
– Kraniosakraaliterapia: CS1 ja CS2 (Upledger Institute Finland)
– Reiki – Usuin luonnollisen parantamisen menetelmä, tasot I & II (opettajana Leena Anderssén)
– 2-vuotinen kattava joogaopettajakoulutus (RYT500, YogaSource)
– 2 vuotta Leo Peppasin somaattisen liikkeen ja kokemuksellisen anatomian mentorointiohjelmassa
– PhysioPilates-ohjaajakoulutus (Terveysverkko)
– Alexander-tekniikan perusteet (Turun kesäyliopisto)
– Bartenieff fundamentals intro (Satu Palokangas)
– Voimavaravalmentajan koulutus (CBC®, BCI Business Coaching Institute)
– Master Practitioner of NLP -koulutus (NLP Academy International Oy Ltd)
– Humanistiset opinnot (HuK, Turun yliopisto)
– 15 vuoden kokemus tietotyön ja työtapojen kehittämisen ja valmentamisen parissa erilaisissa työyhteisöissä
– Kokemusasiantuntijuus pitkäaikaissairauden ja väsymysoireyhtymän kanssa elämisestä sekä uupumuksesta ja toipumisesta.
Ehkäpä tapaamme Lapinlahdessa tai linjoilla, tai jossakin muualla, kun päätät lähteä omalle matkallesi kohti elpymistä, voimaantumista ja mielenrauhaa!